KYLÄSSÄ: Ystävien skandinaavisen minimalistinen koti

torstai 25. toukokuuta 2017



Olen joskus jakanut teille sisustusinspiraatiota otsikon KYLÄSSÄ alla. Vai muistatteko vielä esimerkiksi viime kesältä ystävien mökin kesähuoneen? Ajattelin herätellä henkiin KYLÄSSÄ -sarjan nyt uudestaan vähän laajemmassa mielessä. Ajatukseni lähti siitä, kun mietin miten monilla ystävilläni on aivan ihania koteja. Jokainen koti on persoonallinen ja asukkaidensa oloinen. Ei ole olemassa kahta samanlaista kotia. Ystävillä kyläillessä ammennan aina itse heidän kodeistaan sisustusinspiraatiota, ja aloin lämmittää ystäviäni avaamaan kotinsa ovet myös teille Kuistin kautta -blogini lukijoille. Kysyin siis muutamilta ystäviltäni saisinko kyläillä heidän luonaan kameran kanssa, ja kertoisivatko he hieman kodeistaan ja vähän ajatuksiaan sisustamisesta. Tämän sarjan sisällä nähdään siis ainakin ystävieni koteja, mutta ehkä muitakin kiinnostavia tai inspiroivia tiloja, joissa vierailen vaikkapa matkoilla.
Nyt siis ensimmäinen koti, joka aloittaa KYLÄSSÄ -sarjan uuden tulemisen.




Ensimmäinen KYLÄSSÄ -sarjan koti on ystävien moderni kivitalo kolmessa kerroksessa, jonka he ovat pitkälle itse rakentaneet. Arkkitehdin heille suunnittelemassa talossa luonnonvalo läpäisee tiloja suurista ikkunoita, ja melkein kuusi metriä korkea olohuone antaa tilantuntua ja kolmiulotteisuutta.





Ystäväni sisustustyyli on skandinaavinen ja minimalistinen. Tyyliin sopien musta, valkoinen ja harmaa ovat olleet heillä sisustusvärejä jo silloin, kun he vuonna 2008 hankkivat ja remontoivat ensimmäisen kotinsa. Myös tässä kodissa nuo hillityt värit ovat kaiken pohjana, ja lisäksi mukaan on otettu myös vaalea puu. Esimerkiksi saarniparketti tuokin kauniisti pehmeyttä tiloihin. Kuulemma ystäväni saattaisi ottaa nyt mukaan vähän enemmän värejä ja sisustaa vähän runsaammin, jos suunnittelisi uutta kotia.



Erityistä tässä kodissa on esimerkiksi koko ensimmäisen kerroksen pituinen aito betoniseinä. Se oli talon asukkaiden harras toive kohta 6 vuotta sitten, kun he ryhtyivät suunnitelemaan taloa. Asukkaat kertovat, että vaikka kaikenlainen betonirakentaminen on ollut nosteessa viime vuodet, niin silloin kun tätä taloa rakennettiin, siitä ei vielä ollut niin paljon tietoa. Betoniseinä yhdessä mustien ikkunanpuitteiden kanssa tuokin yhtenäiseen tilaan upeasti loft-henkeä.



Muistan, kun kävin ystävieni luona tässä kodissa ensimmäisen kerran. Kiinnitin tuolihulluna yksityiskohdista ensimmäisenä huomiota Bertoian vuonna 1955 suunnittelemaan Diamond-tuoliin. Ystäväni mainitseekin timanttituolin lempiesineeksi kodissaan, enkä ihmettele. Niin kaunis klassikko tuo tuoli on, ja täydellinen tuossa paikallaan. Arvaatte varmasti, mistä minut aina löytää, kun tässä kodissa vierailen. Ystäväni lempinäkymä ja -paikka heidän kodissa löytyy ensimmäisestä kuvasta. Tuon pöydän äärestä hän useimmiten löytää itsensä, katselemasta kerroksen menoa tai näkymää suuresta ikkunasta.



Ystäväni pitää timanttituolin lisäksi muutenkin 50-60-luvun muotoilusta, jota heidän kodissaan edustaa myös esimerkiksi Artekin "käsigranaatti"-valaisimet ja stringhylly. Myös Hakolan sohvassa on samaa keveyttä ja siroa muotokieltä.



Makuuhuoneen sisustuksessa luotetaan samaan minimalistiseen tyyliin, ja käyttäen pehmeitä luonnonmateriaaleja. Tyyli antaa ansaitun huomion suurelle ikkunalle ja siitä avautuvalle maisemalle. Asukkaat arvostavatkin sitä, että kaikista kodin ikkunoista näkee luontoa, mikä ei tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla Pääkaupunkiseudulla ole itsestäänselvyys.




Minusta hauska ratkaisu lasten huoneiden osalta on, että pojilla on makuuhuone yläkerrassa ja leikkihuone alakerrassa. Meilläkin lelut aina kulkeutuvat joka tapauksessa alakertaan ja työhuone onkin välillä leikkihuoneena. Tässä kodissa lasten makuuhuone on pääasiassa rauhoitettu nukkumiselle, ja leikille on ihan oma tilansa siinä kerroksessa, missä muutenkin vietetään eniten aikaa. 



Ystäväni sisustusmotto on: Less is more. Hänellä on silti silmää myös harkituille yksityiskohdille. Vessan tasolla on esimerkiksi kaunis asetelma. Laatoituksen tiililadonta tuo myös kivasti juttua tähän tilaan.



Kellarikerroksesta löytyy esimerkiksi kutsuvat kylpytilat. Olen ihastellut tuota pukeutumispaikkaa, koska jonkinlainen vilpola oli haaveissa meilläkin, mutta ei sitten lopulta mahtunut suunnitelmaan.

Tämä koti on asukkailleen paikka missä kokoonnutaan perheenä, jonne tykätään kutsua ystäviä kylään ja myös paikka rauhoittumiseen.

Kuvat: 1, 3, 5, 7, 9, 11, 13, 16, 17, 19, 20, 22, 23.
Tomi Heikkinen

Aidot ruusut, jotka kestävät vuosia

lauantai 20. toukokuuta 2017




Muistan, että olen nähnyt ensimmäisen kerran kuvan tämäntyyppisestä kukkaboxista jo vuosia sitten. Ihana, ajattelin heti jo silloin. Arvelin, että niitä tuskin saa mistään Suomessa ja mielessä kävi myös DIY-versio. Asia jäi, kunnes törmäsin tässä taas vähän aikaa sitten näihin kukkaboxeihin, tällä kertaa instagramissa, ja silloin vasta tajusin idean. Nämä ruusut ovat siis aitoja, mutta ne on käsitelty, niin että ne kestävät jopa vuosia (tarkemmin n.1-2 vuotta). Olen nyt huomannut niitä kutsuttavan nimellä Forever roses tai Infinty roses.



Tämä oma ruusulaatikkoni on toteutunut äitienpäivälahjatoiveeni ja tuliainen mieheltä työmatkalta Saksasta.  Ihanat ja erilaiset äitienpäiväruusut siis tänä vuonna. Fleurs de paris ei itseasiassa nimestään huolimatta ole ranskalainen vaan saksalainen. Klassinen tyyli on kuitenkin napattu Pariisista, ja uppoaa tähän kukkahulluun aina Pariisista haaveilevaan täysin. Muitakin vastaavia kukkakauppoja varmasti on, myös ehkä juuri Pariisissa. Suomesta sellainen vielä puuttuu. Tässäpä bisnesidea. Tämän liikkeen mustavalkoinen hillitty tyyli on minusta erityisen kaunis. Ruusuja toki saa monissa muissakin väreissä ja esimerkiksi klassiset burgundinpunaiset ruusut olisivat varmasti kauniit, mutta itselleni toivoin tyylilleni uskollisena nämä valkoiset kukat.
 Jos joku muukin on miettinyt mistä vastaavia saa ja haaveillut omastaan, niin matkaa Saksaan ei tarvitse pelkän kukkaboxin takia ainakaan varata. Huomasin nimittäin, että Fleurs de Paris toimittaa ruusuja myös Suomeen. Muita vastaavia kukkakauppoja voi löytää esimerkiksi Instagramista jo ylempänä mainitsemillani hakusanoilla  #infinityroses ja #foreverroses .




Kuten alussa mainitsin, niin suunnittelin aikoinaan myös tällaisen kukkaboxin tekemista DIY-projektina, sillä eihän tämän tyyppisen kukkaboxin tekeminen kovin vaikeaa olisi. Silkkikukista tällaisen voisi tehdä helpoiten, mutta aidoista se tietysti on kaunein. Tällaista käsittelyä en tietenkään osaa, joten itse tehdyssä versiossa aidothan toki sitten lakastuisivat melko nopeasti. Aidoissa (normaalissa ajassa lakastuvissa) vain on se ongelma, että koska ne tarvitsevat vettä, se  asettaa laatikolle vaatimukset. Laatikon sisään pitäisi laittaa astia, joka pitää vettä. 
Tämä aito versio riittää itselleni hyvin, mutta itsetehtynäkin tällainen laatikko voisi olla ihana lahja vaikka pian juhliville ylioppilaille. Jos päätän / ehdin tuollaista joskus kokeilla, niin lupaan kertoa siitä teillekin.

Kiitos vielä miehelle ja pojille tästä ihanasta lahjasta!

TallennaTallenna

Ajatuksia äitiydestä

tiistai 16. toukokuuta 2017


  
"Jonain päivänä kasvat minusta yli, muttet koskaan niin suureksi, että pieneksi jäisi syli."
-tuntematon-

Sen jälkeen, kun minusta tuli äiti, on ajankulu tiivistynyt entisestään. Olen tietoinen, että joskus tulee se päivä, kun nämä kaksi poikaa kasvavat äitinsä ohi. Haluankin pitää heitä sylissä aina, kun he syliä kaipaavat. Haluan aina olla heille turva, johon voi nojata, sitten aikuisenakin.
Olen niin kiitollinen ja onnellinen näistä kahdesta pojasta. He ovat opettaneet minulle jo tähän mennessä varmasti enemmän elämästä kuin minä heille.

Äitiyttä romantisoidaan välillä vähän liikaakin. Äitiys kun on tietysti myös rankkaa, enkä halua olla luomassa illuusiota supermutseista, joilla ei koskaan esimerkiksi valvomiset ja uhmaiät tuntuisi missään. Kahden lapsen äitinä kokee välillä riittämättömyyttä, kun ei voi kloonautua moneksi. Onneksi äidinrakkaus on siitä ihmeellinen asia, että se kyllä tupalaantuu, triplaantuu, nelinkertaistuu, ja moninkertaistuu tarpeen mukaan. Vaikka me äidit haluaisimmekin suojella lapsiamme kaikelta pahalta, ja pitää lapsemme aina vain omissa helmoissa, tulee maailma väliin. Lapset eivät kuitenkaan lopulta oikeastaan tarvitse tiensilottajaa, vaan maailma on koettava itse virheineen ja vaaroineenkin. Oma äitini on aina antanut minun itse yrittää, vaikka varmasti on joskus ehkä epäillytkin mitenköhän minulle käy. Haluan olla omille pojilleni samanlainen saattaja, joka kulkee vierellä tukien, mutta ei yritä tehdä asioita puolestani tai omalla tavallaan. Se että pojilla on toisensa, on tässä elämässä suuri lahja. Yhteyden on nähnyt heidän välillään ihan alusta asti ja se vain vahvistuu.

Huumori, luovuus ja rakkaus ovat ne äitiyden osa-alueet, joiden nimeen vannon.  Onneksi pojat opettavat äitiään juuri näissä kolmessa asiassa. Haastavissa hetkissä, kun asioita loikkaa katsomaan vähän etäämmältä, alkaa koomiset piirteet tulla esiin. Naurulla ja höpsöttelyllä on ihmeellisen suuri voima. Niin hauskoja, kekseliäitä ja rakastettevia ovat nuo kaksi. Minulle koko maailma.

Onnea vielä kaikille äideille!

LE WEEKEND

lauantai 6. toukokuuta 2017


Niin kivoja kuin juhlaviikonloput ovatkin, niin aika ihana tällainen ihan tavallinenkin viikonloppu tähän väliin. Flunssa on iskenyt meidän koko perheeseen, mutta toisaalta sekin antaa luvan ottaa rennosti. Puutarhapuuhista en taida malttaa pysyä poissa, ja varasin myös visiitin kauneushoitolaan. Saan kädet kuntoon, siitä tulee heti huolitellumpi olo. 
Kun vauvavuosi ylitti puolen välin, lupasin itselleni pitää parempaa huolta myös itsestä. Siihen tämä pieni visiitti kauneushoitolaankin liittyy. Aloin myös käydä pilatestunneilla. Pieni zen-hetki kerran viikossa tekee tietysti hyvää (näin toisella kertaa yllättävän hitaasti) palautuvalle keskivartalolle ja koko keholle, mutta ennen kaikkea mielelle.
Isompi poika on jättänyt päikkärit pois, joten tavallisissa arkipäivissä omia hetkiä ei juuri ole. Toisena niistä aamuista, kun isompi on pari tuntia kerhossa, olen silloin tällöin käynyt kahvilassa. Toki enää vauva ei hiljaa nukkuatuhise kaukalossaan, vaan syöttötuolissa hakkaa jo innoissaan pöytää leluillaan. Ihan kivaa meillä on siellä kahdestaankin, mutta jos oikeasti kaipaan rauhallisemman hetken, se toteutuu paremmin kotona, kun saan pienemmän ulos ensimmäisille unilleen.
Tänä viikonloppuna yritän erityisesti ladata akkuja ja päästä eroon tästä flunssasta, sillä ensi viikolla mies lähtee työmatkalle. Mummi ja vaari ovat onneksi luvanneet ajella tänne Espooseen avuksi.
Nyt melkein koko viikonloppu on vielä edessä, joten siitä nauttimaan!

Järjestystä ja kauneutta työhuoneeseen

perjantai 28. huhtikuuta 2017


Mikä tekee työstä juhlaa, no vappu ainakin. Työstä nauttimiseen vaikuttaa itselläni innostavan työn sisällön lisäksi myös inspiroiva työtila. Työn juhlan kunniaksi ajattelinkin, että voitaisiin kääntää katse työhuoneeseen, jonne yhteistyössä Zicos homen* kanssa sain kertaheitolla niin järjestystä kuin kauneutta.



On ihana, jos työpisteellä on kaikki tarvittava käden ulottuvilla. Sehän ei visuaaliselle ihmiselle kuitenkaan ihan vielä riitä. Olisi kiva, että pöytä ei olisi silti täyden kaaoksen vallassa, vaan että kaikki tilpehööri olisi vielä kaunista ja kauniisti esillä. Saan nyt tämän tavoitteen osalta huokaista, sillä Zicos toteutti tämän haaveeni. Työpöydälläni järjestystä pitää nyt kirkas viisilokeroinen säilytyslokerikko*, ja sen sisällä tyylikkäät Monograph toimistotarvikkeet*.
House Doctorin Monograph -kotitoimistotarvikesarjan tuotteet Zicosin valikoimissa nähdessäni ajattelin, että voiko näin kauniita toimistotarvikkeita ollakaan. Sopivan minimalistista, mutta silti juttua tuovia yksityiskohtia.


Sarjaan kuuluu vihkoja, kyniä, klemmareita, viivoittimia... Zicosin kotitoimistotuotteista löytyy ihan kaikkea mitä toimiva ja kaunis työpiste voi pitää sisällään. Minun säilytyslokerikkoon sain paljon tarpeellista helposti ja siististi esille. Kaikki muut lokerikon tarvikkeet ovat Zicosista paitsi teipit ja muistilappu.




Minusta näiden tarvikkeiden juttu on kauniissa sävyissä ja muodoissa. Kun esimerkiksi klemmarit ovatkin tavallisen muodon sijaan kolmioita, ja klipsi totutun värinsä sijaan messingin värinen, onkin niissä yht'äkkiä ihan erilaista tyylikkyyttä.





Meillä on työhuoneen sisustuksessa ollut aiemminkin ripauksia messingin ja kullan sävyä, ja nekin tulevat nyt jotenkin paremmin esiin, kun sama hohto toistuu myös toimistotarvikkeissa. Väitän, että tällaisilla pienillä yksityiskohdilla on suuri merkitys työntekoon. Onhan se nyt vain ihan eri asia mennä työpisteelle, joka on kutsuva ja houkuttaa luovuuteen.




Tästä työhuoneen virkistyneestä ilmestä ja keväästä johtuen, täällä on kaikenlaista uutta ja inspiroivaa työn alla. Kevät on mun vuodenaika, kuoriudun silloin talvikolostani. Visioin, ideoita lentelee ja inspiraatio kipinöi. Näin keväisin iskee myös aina järjestelyvimma.



Blogi täytti tänä keväänä 4 vuotta!
Taisi 2013 huhtikuussakin olla luovuuden puuska, kun tuli blogi perustettua. Bloggaamiseen liittyy aikaa vievää työtä, mutta paljon iloa tuovia asioita. Tämä blogi ei olisi koskaan päässyt 4-vuotiaaksi ilman teitä lukijoita. Synttärien ja kevään kunniaksi, tällä kertaa instagramin puolella, saan ilahduttaa teitä ihan huippu ihanalla arvonnalla. Miltä kuulostaisi 100€ sisustuslahjakortti Zicos home -sisustusliikkeeseen. Jos siis sinäkin haaveilet esimerkiksi työpisteen järjestelystä, niin sillä voisi hankkia vaikka juuri näitä Monograph -toimistotarvikkeita. Zicos home -liikkeen valikoima on todella laaja, ja sieltä voi hankkia vaikka mitä ihanaa sisustukseen ja lahjaksi. Seuratkaa siis myös instassa (heidi_kuistinkautta). Huomenna kisa starttaa ja silloin sieltä löytyy tarkemmat ohjeet osallistumiseen.

Hauskaa työnjuhlaa!




*Yhteistyössä Zico´s home