Pihaprojekti: Reality shots

torstai 19. huhtikuuta 2018


Lumet sulavat ja se tarkoittaa meillä sitä, että pihaprojekti jatkuu. Te ette ole aiemmin juurikaan päässeet osalliseksi tästä projektista, vaikka olemme asuneet tässä talossa jo yli kaksi vuotta. Kuten kuvistakin näkee, tähänastiset pihatyöt eivät ole olleet mikään kovin esteettinen näky, vaan ihan kirjaimellisesti kädet multaan -osastoa. Olkoon nämä nyt Before -kuvat, koska uskon, että ensi kesänä piha alkaa edetä sellaiseen vaiheeseen, että minulla on näyttää teille myös jotain muutakin kuin kaivinkoneita ja kurakasoja.



Sitä näkee usein vain sen kaiken edessä olevan työn, kun haaveilee lopputuloksesta. Näiden kuvien kautta muistan taas myös miten paljon työtä on jo tehty. Onneksi kaikkein pahin kurakkovaihe on ohitettu. Kaivaessani esiin näitä kuvia tähänastisista pihatöistä, havahduin myös varsinaisen asian ohi siihen, miten meidän esikoinen on näistä kuvista kasvanut. Osa kuvista on jo toissa keväältä.



Ihan ensimmäisenä tehtiin pinnan muodot ja istutettiin nurmikko. Sisääntulon kanssa on myös tehty jo paljon töitä, vaikka se edelleen on kesken. Tehtiin kukkapenkkejä, tukimuuria naapurin aidan viereen, laatoitustöitä jne.  Muutama puukin on pihaan istutettu, joista jänikset vain valitettavasti rouskuttelivat kirsikkapuun ennen kuin saimme verkot ympärille. Söpöjä eläimiä, mutta verkkojen läpikin ne pahukset ovat saaneet jyrsittyä joitakin oksia. Minä tietysti jännitän eniten, että miten magnoliapuuni on lopulta selvinnyt talven koettelemuksista.



Viime kesänä vauvalta pihatöiden tekeminen oli hankalaa, kun kaikki puuha piti aina yrittää ajoittaa päikkäriaikaan. Aitaa maalattiin joku kerta miehen kanssa kesäyönäkin. Se oli oikeastaan tosi hauskaa. Nyt 1,5 -vuotias touhuaa onneksi kuitenkin jo ulkona lapion kanssa. Elättelemme siis toivoa, että tänä kesänä puutarhapuuhia saisi tehtyä myös yhdessä poikien kanssa. Toki kesällä lomailemmekin, mutta kun miehellä on ensi kesänä isyyslomia, niin pitkästä lomasta riittää toivottavasti monenlaiseen. 
To do -listalla vilisee asioita. Terassilla on lasitustöitä, pionien istuttamisesta haaveilin jo viime kesänä, mutta muut asiat jyräsivät ohi. Vajan rakentamisella ei ole kiire, mutta joskus sekin toteutetaan, kallioseinämään rajautuvalle takapihalle meillä on mielessä jotain vähän japanilaishenkistä, laatoitustöitä olisi vielä ja kasveja pitäisi istuttaa lisää jne...
Olen aika hyvin jo oppinut hyväksymään, että tämä projekti ei ole mikään kertarysäytys.  Konkreettinen tekeminen on palkitsevaa, kasvun odottaminen ja luonnon ehdoilla meneminen taas kärsivällisyyttä kasvattavaa. Puutarhapuuhastelu on yhtä aikaa konkreettista ja jopa filosofista.


Ainakin näin keväällä puutarhapuuhiin riittää intoa, joten eiköhän näiden before-otosten jatkoksi ole nyt sitten luvassa myös after-kuvia. Toki suunnitelmia valotan teille myös lisää.

Gaalatunnelmia ja olkkarin kevätilme

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018



Täällä huiskitaan vielä paperisilppua tukasta eilisen Indieplace blog awards -gaalan jäljiltä. Oikeasti en todellakaan koe olevani mikään bilehilebloggari. Kahden lapsen äiti harvemmin kukkuu yömyöhälle korkkarit jalassa, mutta sen kerran kun lähtee juhlimaan, on kiva näin seuraavana päivänä todeta, että olipas kivaa ja kannatti lähteä.


Glitterin ja kimalluksen joukossa olon teki kotoisaksi meidän sisustusblogisiskojen joukko. Tuttujen tapaaminen on aina sitä parasta antia. Tapahtuma oli onnistunut ja aina on myös kiinnostavaa tavata uusia ihmisiä. Vuoden visuaalisin oli se kategoria, joka kiinnosti jo etukäteen eniten, niin aiheensa kuin myös ehdolla olevien tuttuja puolesta. Jo ehdolle pääseminen on hiemo kunnianosoitus. Voiton nappasi ansaitusti herttainen ja ajatteleva esteetikko Viena K,  ONNEA!


Tämä sisustusbloggaajatäti laskeutuu juhlahumusta takaisin omaan olohuoneeseen pöyhimään tyynyjä ja asettelemaan kukkia. ;) Alkukevään ajaksi olen nostanut hamonisesta väripaletistani esiin ennen kaikkea nuden ja vaalenapunaisen sävyjä. Talvella viihdyin aika tummassa olohuoneessa, ja tiedän, että kun alkaa vihertää valkoinen valtaa taas enemmän olohuonetta. Tässä keväällä vaalenpunainen kuitenkin ihastuttaa vuodesta toiseen erityisen paljon.


Sohvapöytä ei meillä edellenkään saa olla olohuoneessa rauhassa, mutta aina aika ajoin kuitenkin sen siihen roudaan kokeiluun, josko tilanne olisi muuttunut. Äidin gaalahuumasta huolimatta kovin pöydällätanssija meillä edelleen on kuitenkin perheen pienin.
TallennaTallenna

Puutarhamainen kimppu

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018



Minähän nyt lämpenen kukkahulluna ihan kaikille kukille, aidot kukat ovat tietysti niitä parhaita, mutta pihistelyyn ja taaperon kanssa toimii jopa silkkikukat. Suurin kukkarakkauteni on kuitenkin jo pidemmän aikaa kohdistunut tietynlaisiin kimppuihin.
Vakiintunutta nimitystä tälle tyylille ei oikein tunnu olevan. Puutarhamainen kimppu, luonnollinen kukkasidonta, vintage- tai rustiikkinen kimppu jne. Tällaisiin nimityksiin olen törmännyt ja lisäksi litaniaan kuvailevia adjektiiveja, kuten ryöpsähtänyt tai rönsyilevä. Käytän itsekin nimityksiä kirjavasti, mutta ihan vain selkeyden vuoksi tässä postauksessa päätin kutsua tyyliä puutarhamaiseksi.
Muistan, kun aloin bongailla pinterestissä ja instassa näitä puutarhamaisia kukkakimppuja. Ihastuin tai oikeastaan melkein hurahdin tähän tyyliin. Loin silloin Rustic & vintage flowers -kansion, johon olen koonnut kuvatolkulla inspiraatiota. Halusin oppia tätä tyyliä enemmän, ja siinä syy miksi päädyin Helmivillakon kukka workshopiinkin. Helmivillakko, kun on erikoistunut juuri tähän puutarhamaiseen tyyliin.
Minulla on onnea, kun minun lähikukkakaupassani osataan loihtia näitä puutarhamaisia kimppuja ilman sen suurempia selityksiä ja kurssin jälkeen uskallan ehkä itsekin välillä sitoa kimpun. Muualla olen kuitenkin kokenut, että kun yhtä nimitystä ei ole, voi olla hankala selittää mitä haluaa.
Helmivillakon kurssin inspiroimana ja tyyliä jäsentääkseni kokoan teille asioita ja sanastoa, jotka ovat minusta tälle tyylille ominaisia. 
 Ehkä tästä listasta on teillekin apua tyylin kuvailemisessa seuraavalla kukkakauppakäynnillä tai jos tällaista kimppua innostutte itse sitomaan. Haluan vielä korostaa, että en itse ole kukka-ammattilainen ja tämä lista pohjautuu vain kukkahullun innostukseen ja omiin havaintoihin. Alla olevan listan ja pinterestin lisäksi inspiraatiota löytyy instagramista. No tietysti @helmivillakko, ja esimerkiksi @heylookflorals ja @silkandwillow.


Puutarhamainen kimppu:

Puutarhamaisuus:
Kimppu saa näyttää siltä kuin kukat olisi poimittu niityltä tai omasta puutarhasta. Tämä koskee niin kukkalajikkeita kuin sidontaa. Tietysti kesällä kukat voi oikeastikin koota vaikka omasta pihasta.

Ovaali muoto ja rönsyilevä sidonta:
Perinteistä pyöreää kimppua, joka toki on kaunis sekin, saa kaikista kukkakaupoista, mutta tässä tyylissä toimii erityisen hyvin ovaalimuoto. Olennaisinta on kuitenkin se, että sidonta on rennon väljä ja kimpussa rönsyileviä elementtejä.



Tietyt kukkalajikkeet:
Varmasti tähän tyyliin voi sitoa mitä vain kukkia, mutta inspiraatiokuvia katsellessa huomaan joidenkin kukkien toistuvan ja sopivan tyyliin erityisen hyvin. Myös vuoden ajalla ja saatavuudella on tietysti merkitystä.
Minusta ainakin anemonet, ruusut, jaloleinikit, jouluruusut, isot daaliat, ja hortensiat ovat sellaisia. Vihreissä erilaiset eukalyptukset toimivat hyvin, kuten myös oksat ja heinät.


Sammuneet sävyt:
Tietysti värejä voi käyttää miten haluaa, mutta minusta tässä tyylissä toimivat parheiten pastelliset sammuneet ja murretut sävyt. Valkoinen on ikisuosikkini, mutta tällä hetkellä vanha roosa ihastuttaa erityisesti.


Vintage-henkisyys:
Nämä runsaat kimput vievät ainakin minut mielikuvissa menneille vuosikymmenille. Vintage-teemaiset häät ovat suosittuja ja sitä kautta sama henki myös hääkukissa. Vintagehääkimppu viimeistellään liehuvilla pitkillä satiini- tai silkkinauhoilla, mutta nauha idean voi napata toki muihin kimppuihin.


HELMIVILLAKKO: Kukka workshop

torstai 5. huhtikuuta 2018


Kun kelloja siirrettiin kohti kevättä loikkasin junaan kohti Tamperetta. Matkalla ikkunasta vilisi ohi täysin luminen talvimaisema, mutta perillä odotti täydessä kukassa oleva kevät. Reissuni päämäärä oli nimittäin koko päivän kukka workshop.




Kukkahulluna olen ihastellut ja seurannut Tamperelaisen kukkakaupan Helmivillakkon töitä jo pitkään instagramissa. Häiden ja tilaisuuksien kukittamisen lisäksi Helmivillakon yrittäjä ja floristi Erika Välimäki tiiminsä kanssa järjestää kursseja ja workshoppeja. Olen aina jäänyt rannalle, kun workshopit ovat täyttyneet niin nopeasti. Nyt nappasin peruutuspaikan, ja pääsin osallistumaan Pyynikki Workshoppiin. Tätä päivää odotin jo etukäteen aivan täpinöissäni.



Haukoin henkeäni kaiken kauniin ja visuaalisen keskellä. Jo pelkästään se näky oli upea, kun astia tolkullaan kukkia odotti meitä, ja iltapäivällä niitä kannettiin tilaan vielä lisää. Päivän aikana pääsimme tekemään kaksi kukkatyötä. Erika jakoi meille osaamistaan ja avasi Helmivillakon  luonnolliseen kukkasidontaan erikoitunutta tyyliä.




Historiallinen Pyynikin vanha panimo oli upea miljöö worksopille. Korkea loft-tyylinen tila on aivan ainutlaatuinen suurten kuparipannujen ansiosta. Kuparin kimallus sävytti koko tilaa, ja Erika oli miettinyt sitä myös kukkien sävyjä valitessa. Suurista ikkunoista avautui näkymä kauniille jugend-talojen reunustamalle kadulle. Pyynikin vanha panimo on suosittu häätila, enkä ihmettele. Ei todellakkaan mikään mitään sanomaton juhlatila.




Kukkien sidonta oli tietysti päivän suurinta antia, mutta mieleen jäi myös kokonaisvaltainen kaikkia aisteja hemmotteleva elämys. Minuun teki suuren vaikutuksen se, miten kaikki päivän yksityiskohdat oli harkiten mietitty. Arvatenkin kamerani lauloin koko päivän kaiken kauniin äärellä, ja kotiin tuomisena oli kukkien lisäksi muistikortti pullollaan kuvia. Saattoi olla, että blogitauon takia minulla oli vähän tullut valokuvaamista ikävä, ja piti purkaa patoumia. Näiden tunnelmien lisäksi palaan tähän kukkien sidontatyyliin omassa postauksessaan. Helmivillakon workshopin innoittamana kokoan teille myös inspiraatiota kevään ja kesän juhlien järjestämiseen, erityisesti kattaukseen.


Meitä oli paikalla niin harrastajia kuin ammattilaisia. Niin kiva ja inspiroiva porukka. Ihmiset kuitenkin aina tekevät viimekädessä tunnelman. Oli mahtava seurata ammattilaisten taidokasta työtä, mutta myös sitä miten säännöistä vapaat harrastajat loihtivat upeita luovia kukkatöitä. Kaikilla oli selvästi upea oma kädenjälki, ja myös halua kokeilla jotain itselle uutta. Innostus ja inspiraatio oikein kupli, kun ammensimme oppia.
Erityisterveiset ja -kiitokset haluan lähettää Kukkala-blogin Sannalle, jolta sain Tampereelta kyydin takaisin Espooseen ihan kotiovelle asti.<3 Kukkala on muuten ihana blogi kaikille kukkahulluille ja puutarhaintoilijoille.



Vaikka kyse oli vain yhdestä päivästä, ja en ollut Tamperetta kauempana, oli päivä kuin sukellus toiseen maailmaan. Tästä kukkaterapiasta voi ammentaa, kun tuntuu siltä, että tänä vuonna talvi ei lopu ollenkaan.

Ajatuksia ja kuulumisia blogitauon jälkeen

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018


Niin meni kuukausi blogitauolla, ja täällä ollaan taas, toivottavasti tekin. 
Tauolle jäädessäni jäin miettimään useitakin kysymyksiä: Onko minulla tässä arjessa aikaa pitää blogia? Jos pidän blogia, niin millainen haluan sen olevan ja mihin suuntaan haluan sitä kehittää? Minua kiinnosti myös se, että mihin bloggaamiselta vapautuneen ajan käytän. Tauko oli myös itselleni pieni ihmiskoe siitä, että alanko sen aikana kaivata bloggaamista vai onko Kuistin kautta -blogin aika tullut jopa päätökseen. Kiireiden vuoksi kaipasin myös pientä hengähdystä bloggaamisesta.



Huh, aika monta kysymystä yhden kuukauden aikana selvitettäväksi. Ihan rehellisesti täytyy nyt sanoa, että kuukausihan meni ihan hujauksessa ja tajusin, että latasin vähän liikaa kysymyksiä yhteen kuukauteen. Tarkoitus oli kuitenkin myös oikeasti ottaa etäisyyttä blogiin ja se kyllä tapahtui. Osittain myös pakon sanelemana, koska meidän perhe on käytännössä sairastellut koko tämän tauon ajan. Tauko olisi siis luultavasti tullut pidettyä joka tapauksessa. Itsekin kaaduin jossain vaiheessa totaalisesti sängyn pohjalle, mutta ennen kaikkea surku on käynyt meidän pikkuisia potilaita. Vaikka isompi aloitti syksyllä päiväkodin, olemme kuitenkin tähän asti saaneet olla niin terveitä, että tämä meillä edelleen päällä oleva tautikierre on nyt vain nöyrästi käytävä läpi.


Blogitauko teki hyvää. Aluksi koin vapauden tunnetta, kun annoin itselleni luvan laittaa blogin sivuun kiireiden ja arkihaasteiden keskellä. Aika pian aloin kuitenkin kaivata bloggaamista. Pieni etäisyys kirkasti, että blogi on minulle niin tärkeä, että haluan pitää siitä kiinni tässäkin elämäntilanteessa. Blogi on aina mukaillut sitä millainen vaihe minulla on elämässä meneillään, ja niin se tulee olemaan nytkin. Ennen kuin kesächillailu alkaa, blogi päivittyy sellaista tahtia kuin hyvältä tuntuu. Isommat kehitysideat jääkööt vielä muhimaan, ja tartun niihin sitten kun aika tuntuu sopivalta.



Vaikka sairastelu on ollut aika määrittävä tekijä koko maaliskuun ajan, on siihen mahtunut muutakin.
Töiden suhteen on ollu kiireistä tai ehkä se on vain tuntunut siltä, kun perusarki ei ole sairasteluiden takia pyörinyt tavalliseen tapaan. Teatteriopettajana lukuvuosi on siinä pisteessä, että viimeistelen ryhmissä esityksiä. Jossain kohtaa maaliskuuta iskee aina pieni paniikki siitä, että ensi-illat lähestyvät mutta valmista ei vielä ole. Nykyisin jo kuitenkin tiedän, että sama tunne iskee joka vuosi. Se vaihe ohitetaan ja aina esitykset ovat valmistuneet ajallaan.
Jonkun verran tein stailaustöitäkin. Esimerkiksi ystäväni päättivät laittaa kotinsa myyntiin ja minä pääsin stailaamaan sen. Tuon kauniin kodin tulen esittelemään teillekin KYLÄSSÄ-sarjassa, sillä olen heitä suostutellut asiaan jo muutenkin pidemmän aikaa. Sen kodin puutarhajuhlissa tekin olette päässeet käymään, mutta nyt näette sitten pian sisällekin.
Töistä vielä sen verran, että olen myös hahmotellut sitä millaisen paletin näistä monista eri töistäni ensi syksyksi oikein rakennan. Kokonaisuus on vielä työn alla, mutta olen jo aivan innoissani siitä miten kiinnostavaksi ja vaihtelevaksi työpalettini on muodostumassa.


Työkuvioiden ja arkihaasteiden vastapariksi mahtui maaliskuuhun myös pari tärkeää hengähdyshetkeä. Kuin ihmeen kaupalla ne osuivat myös onneksi juuri niihin pieniin väleihin, kun pojatkin sattuivat olemaan terveinä. Pääsimme miehen kanssa pitkästä aikaa viettämään kahden keskistä aikaa, kun kävimme treffeillä meidän lempiravintolassa. Pilke silmäkulmassa kirjoitin instaan: "Osattiin syödä, vaikka kukaan ei viereisessä pöydässä kiipeillyt pöydälle, ei heitellyt ruokaa, eikä laulanut Palomies Samin tunnaria."
Toinen hengähdyshetki oli se, kun pääsin käymään Tampereella aivan ihanassa ja niin inspiroivassa Kukkien sidonta -workshopissa. Kukat saimme mukaan, ja näiden kuvien pöytäasetelma on muuten tuon myös workshopin antia. Koko päivä oli sellaista visuaalista ilotulitusta, että ehdottomasti haluan jakaa sen päivän tunnelmia teillekin.
Vaikka talvi ei meinaa taittua kevääseen, lumihankien keskellä kevätfiilis antaa jo energiaa.
Ihana olla takaisin!

Blogitauko

torstai 1. maaliskuuta 2018


Kuten olette huomanneetkin, on blogi päivittynyt viime aikoina kovin verkkaisesti. Olen pohtinut blogitaukoa jo pidemmän aikaa, ja päätin nyt, että ainakin maaliskuun ajaksi puhallan pilliin aikalisän.
 Joitakin pieniä taukoja olen keväällä 5 vuotta täyttävän blogini historiassa pitänyt, mutta en koskaan paria viikkoa pidempään. Tiedän, että jotkut bloggaajat uutisoivat isosti jo viikonkin tauosta, mutta minä en ole koskaan kyennyt niin tiiviiseen postaus per päivä -tahtiin. Inspiraation tai ideoiden puutteesta en ole koskaan kärsinyt, mutta ajan puutteesta kyllä. Ajan puute onkin nyt suurin syy tauolle. Tähän asti olen ajatellut, että postaan sillä tahdilla kuin hyvältä tuntuu, mutta ongelma onkin nyt ehkä juuri siinä. Käytössäni ei ole sitä aikaa millä tahdilla ja tavalla fiilikseni puitteissa haluaisin postata. Joskus kun aikaa on, kirjoitan itseänikin huvittavia kilometripostauksia. Toisessa kohdassa taas en löydä väliä viimeistellä melkein valmista postausta, ennen kuin sen aihe on jo ihan vanhentunut (ainakin itselleni). Inspiraation puutekin on varmasti tuskastuttavaa, mutta ainakin itselleni tämä on vielä turhauttavampaa.


Elämässä on juuri nyt niin paljon meneillään, että tunnit siis vain loppuvat kesken. Hyvä tietysti niin, että ns. oikeassa elämässä on sisältöä. Vaikka bloggaaminenkin on minulle tärkeää, niin arvojärjestyksessä ylimpänä on tietysti kuitenkin oma perhe ja mun pojat. En halua, että bloggaaminen on poissa esimerkiksi perheen yhteisestä ajasta.
Pienempi pojista on nyt todella työläässä vaiheessa ja nopealiikkeinen tapaus. Hänen perässään täytyy mennä ihan koko ajan. Siinä missä vauvan nukkuessa monia päikkäreitä, sitä ehti vielä ottaa kameran tai kirjoittaa, nyt omaa aikaa on enää yksien lyhyiden päikkärien verran, ja sekin kuluu ihan arkisten asioiden hoitamiseen. Kun molemmat pojat ovat kotona, en pysty enkä tietenkään edes haluaisi kököttää koneella. Joinakin iltoina viikossa olen töissä joko teatteriopettajana tai sisustusstailistina, ja muina haluan tietysti olla perheen kanssa, ihan niin kuin viikonloppuisinkin. Mies on aina ihanasti mahdollistanut bloggaamistani, koska tietää sen olevan minulle henkireikä ja se oma juttuni. Taukoa olen silti itse muhitellut jonkin aikaa. Vielä syksyllä kaikki palaset olivat hyvässä balanssissa, mutta tilanteet muuttuvat lapsiperheessä nopeasti, ja nyt tuntuu, että tauko on paikallaan.
Meidän vauhdikkaaseen arkeen on vaiheittain tulossa kyllä helpotusta. Kesällä mies pitää isyysvapaita, syksyllä pienempikin aloittaa päiväkodin, ja isompi on sitten päiväkodissa useamman päivän viikossa. Kevään aikanakin meidän aikatauluihin tulee varmasti jo lisää väljyyttä, mutta silti en vielä itsekään ihan tarkasti tiedä mitä blogille tapahtuu maaliskuun jälkeen. Vakaa aikomus on sitten huhtikuussa palata, mutta kaikki on kuitenkin mahdollista, ja juuri siksi tuumaustauon otankin. Lapset ovat vain kerran pieniä ja heidän ehdoilla haluan mennä kaikissa asioissa.

Juuri nyt, tässä kevään kynnyksellä, koen että tarvitsen vähän etäisyyttä blogiin. Haluan hetken katsella maailmaa ilman bloggaajan silmälaseja. Some-maailmakin antaa välillä sellaisen vääristyneen kuvan, että koko ajan pitäisi olla aktivinen kaikissa kanavissa. Siihen en itse halua lähteä. Sen sijaan haluan kirkastaa itselleni entistäkin tarkemmin blogin linjoja. Mikä on sitä turhaa höttöä ja mikä Kuistin kautta blogin ydintä.
Koska bloggaan itsenäisesti, en periaatteessa sen takia ole velvollinen mihinkään tiettyyn bloggaustahtiin. Tämä blogi ei myöskään ole mikään maailman vakavin asia. Silti tietysti mietin tässä asiassa paljon myös teitä lukijoita. Miten te tähän taukoon suhtaudutte, ymmärrättekö ja jaksatte odottaa, että blogi taas päivittyy? Itse toivon, että tässä tauossa muhii ihan uusi Kuistin kautta blogin vaihe. Kuukausi menee varamasti nopeasti, ja toivottavasti jotain kirkastuu pienen etäisyyden kautta.
 Instagram kevyempänä kanavana päivittyy varmasti tauonkin aikana, ja siellä lupaan ilmoittella heti, kun palaan tauolta.

Muistkaa olla lempeitä itsellenne. Rentoa maaliskuuta!
Heidi

Ps. Nämä kuvat minusta otettiin viime viikolla liittyen stailaustöihini Bo lkv:ssä. Kuvat: Mikael Pettersson

Aikuisen naisen synttärit: Heidi´s Spa & Sauna

lauantai 17. helmikuuta 2018




*Kaupallinen yhteistyö Solera

Minä vietin tammikuun lopussa synttäreitä, ja päätin useamman vuoden tauon jälkeen pitää oikein juhlat. Näin 35-vuotiaana sitä arvostaa aamuyöhön jatkuvan biletyksen sijaan kuitenkin jotain muuta. Toivoinkin juhlilta rentoa päivää, rauhallisia hemmotteluhetkiä, hyvää ruokaa ja juomaa, sekä ennen kaikkea ihan vain muutaman lähimmän ystäväni herskyvää seuraa.
Niinpä laitoin rennosti whatsApp viestillä kutsun, johon kirjoitin otsikoksi Heidi´s Spa & Sauna.




Pukukoodi oli näissä rennoissa juhlissa siis kylpytakki ja -tohvelit, mutta sekös vasta juhlavaa oikeastaan olikin. Itseni kanssa juhlineet neljä ystävääni, kun ovat kaikki myös pienten lasten äitejä, arvelin heidänkin arvostavan tällaista tyttöjen päivää enemmän. Vuorotellen aina joku huokaisi "Ihanan hiljaista ja rauhallista." Vaikka saatiinhan me naiset keskenämmekin aikaan ääntä. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun asettelimme saunan jälkeen kangasnaamiot kasvoille, naurun remakkaa riitti. Säästän teidät kuvilta, sillä itsehän näytin naamiossa ihan Hannibal Lecteriltä. :D






Olen aina innoissani juhlista jo etukäteen. Tykkään niin paljon järjestää juhlia, että saatan välillä innostua jo valmisteluvaiheesta vähän liikaa. Kun on aikaa, niin panostankin mielelläni juhlien laittamiseen, mutta nyt kiireisen arjen keskelle kaipasin oikeasti hengähdyksen, enkä lisää työtä. Päätin ottaa valmistelut tosi rennosti ja tilasin tarjoiluiksi sushit. Aina yhtä hyvää.






Synttärikakuksi tein monimutkaisten leipomusten sijaan tutun ja helpon, mutta superherkun jätskikakun. Jätksikakun olen ehkä mieltänyt enemmän lastenjuhlien herkuksi, mutta vähän erilaisella koristelulla se toimi oikein hyvin aikuisillekin. Macarons-leivoksia, marenkeja ja suklaatryffelejä laitoin tarjolle myös erikseen. 




Juomapuolestakaan minun ei tarvinnut kantaa huolta, sillä sain meille juhlajuomaksi blogin kautta Alexandre Bonnet perle rosée samppanjaa*. Paikalla oli yksi ystäväni, jonka kanssa olemme joskus olleetkin viinimatkalla Champagnessa ja sieltä jäi kiinnostus samppanjoihin. Niin hyvin ei kuitenkaan sattunut, että olisimme juuri tässä samppanjatalossa silloin vierrailleet, joten oli kiva tutustua tähän muissa Pohjoismaissa suosioon nousseeseen, mutta meillä vielä vähän tuntemattomampaan samppanjaan. Vaikka samppanja kiinnostaa, niin asiantuntijaksi en voi itseäni silti sanoa. Kiva suunnitelematon ohjelmanumero oli kuitenkin se, kun leikkimielisesti etsimme viinin makuja ja pyrimme kuvailemaan niitä. Viinin kuvauksesta: erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, punaherukkainen, vadelmainen, hennon yrttinen ja kevyen paahtoinen, löysimme erityisesti marjaisat maut. 
Ihastuttavan pinkin samppanjan lisäksi ihastelimme myös samppanjan kaunista lahjapakkausta. Se on ruotsalaisen muotisuunnittelijan Ida Sjöstedin käsialaa, jonka herkkyyttä, kauneutta ja naisellisuutta huokuviin luomuksiin ruotsin kuninkaallistenkin on usein nähty pukeutuvan. Pakkausta koristavat keväiset kukat ja heksagon-muoto sopivat näihin juhliin täydellisesti.
Helmikorvakorut lähes aina korvissani kiinnitin heti huomioni myös viinin nimeen. Nimi Perle viittaa tässä yhteydessä siihen, että viini on helmi eli arvokas ja kallisarvoinen. Tätä oli ihana tarjota ystävilleni, joita voisin kuvailla samoilla sanoilla. Samppanja on aina samppanja, ja se toikin näihin juhliin ihanasti juhlan tuntua.




Koristeluissa kukkahulluna luotin jälleen kerran kukkiin. Heksagonin muoto löytyi samppanjapakkauksen lisäksi myös marmorikuvoisista lautasista, joita oli jäänyt viime kesän kukkiva kesäpäivä -juhlista. Niiden kaveriksi laitoin näihin juhliin nudensävyiset servietit. Ystävänpäivä lähestyi tammikuun lopussa ja laitoin ystävilleni vielä Annika Välimäen kauniit ystävänpäiväkortit kattaukseen lusikan alle.




Niin hyvä mieli tulee vieläkin näistä juhlista, joissa sain aikaan onnen sirpaleitakin. Nyt muutaman viikon 35-vuotiaana olleena voin todeta, että tämä on aika kiva ikä. Kolmenkympinkriiseilyt ovat ohi ja sitä voi jo ihan rauhassa olla sen ikäinen kuin on. On kiva huomata elävänsä keskellä monia asioita, joista joskus haaveilin. Toisaalta elämässä vastaan tulleiden koettelemuksien myötä perspektiiviä asioihin alkaa olla. Ruuhkavuosissa kiirettä ja hektisyyttäkin riittää usein sen verran, että sekä hyvässä, että pahassa kaikkea ei enää ehdi samalla tavalla arjessa analysoida. Tavallaan ikä numeroina menettää koko ajan merkitystään. Se miltä oma mieli tuntuu on paljon olennaisempaa kuin luvut jatkuvasti juoksevassa mittarissa. Elämä on nyt, perheessä, ystävissä ja asioissa joita saa tehdä ja kokea. Eli sitten vain neljänkympinkriisiä kohti. ;)

Alvira on määritellyt, että viinin kommentointi on kiellettyä. Kaikki muu komentointi sen sijaan on tähänkin postaukseen luvallista ja aina yhtä tervetullutta.
TallennaTallenna