Ristiäiset: Kastetilaisuus pienessä puukirkossa

tiistai 27. toukokuuta 2014




Pikkumiehen ristiäisistä on nyt reilu pari viikkoa. Ensimmäinen äitienpäivä olisi varmasti ollut merkittävä muutenkin, mutta nyt päivä oli vieläkin ikimuistoisempi.
Kastejuhla oli pienessä kauniissa puukirkossa, jonka jälkeen siirryimme meille kotiin juhlimaan päivän tähteä (siitä lisää huomenna). Olen ollut aiemmin vain kerran ristiäisissä, jotka ovat kirkossa. Mekin ajattelimme ensin, että kaste olisi meillä kotona. Pieni, intiimi ja tunnelmallinen kirkko sopi kuitenkin täydellisesti kastejuhlaan, ja helpotti myös käytännönjärjestelyjä. Vieraita oli paikalla vain minun ja mieheni perheet sekä kummit, siitäkin tuli kuitenkin reilu parikymmentä ihmistä. Kaste kirkossa toi päivään jotenkin juhlavuutta.
Kummitädit saivat kunnian pukea pikkumiehelle kastemekon. Kun kastetilaisuus alkoi juhlasankari alkoi itkeä. Pappi oli ehdottanut meille, että hän voisi soittaa viulua, ja heti, kun hän alkoi soittaa pikkumies tyyntyi. Viulumusiikki olikin kaunista, joten en ihmettele, että se rauhoitti vauvankin. Ei itku toki kokonaan siihen loppunut, mutta lopulta juhlasankari nukahti, eikä esimerksi itkenyt, kun hänet kastettiin. Ehkä poika on vain herkkä niin kuin äitinsäkin. Tilaisuus herkisti nimittäin äidinkin useamman kerran. Toinen kummitäti oli kirjoittanut kauniita sanoja vauvalle, enkä tietenkään selvinnyt siitäkään ilman kyyneliä. Toinen kummisedistä luki raamatunkohdan, ja vauvan vaari rukouksen. Haastavin kohta pitää itsensä koossa oli, kun lauloin pojalleni. Olen laulanut kummilastenkin ristiäisissä, ja minulle oli tärkeää, että saan laulaa myös omalle pojalleni. Lauluksi valitsin Niin pieni, joka tuli löytyi ihan sattumalta. Sanat tuntuivat heti juuri sopivilta, ja saivat herkistymään, ja saavat edelleen.

Niin pieni
San. Eija Hinkkala
Puhun sulle hiljaa, vaikket ole täällä. Ikävää mun täytyy tyynnyttää. Sä oot mulle ihme, pieni suuri ihme, joka ikuisesti valokseni jää.

Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

Tarvitset mua vielä monta vuotta turvaksesi, herkkää kasvamistas vaalimaan. Sä oot vasta taimi, hento pieni taimi, jolle toivon vahva varsi versoaa.

Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

Värität mun unen, ajatuksen jokaisen hellyydellä, joka antaa voimaa halki kaipauksen.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!